Kello lyö tasatuntia 23.00 katson ulos ikkunasta, ja huokaan nähdessäni kolean vesisateen runteleman asvaltin. Kävelen keittiöön, kaadan jääkaappi kylmää vettä lasiin, ja juon. Alan ajatella kesää, viime kesää, jos ollaan tarkkoja.
Kesällä tähän aikaan olisin kironnut sitä tosiasiaa, että olisi kuuma, tai toisaalta myös sitä asiaa, ettei ikkunani ole sinne suuntaan, johonka aurinko laskee. Tämä puoli tuo kesäisin auringon heti aamusta kämppääni, ja kuumuuden, mutta illat ovat kolkompia mitä haluaisin, mutta illan viileys tuntuu helteisen päivän päätteksi hyvältä. Nyt kun katsoo ulos, kesäisen hämäryyden rajapyykki ei vedä vertoja tulevan marraskuun jäätävälle tihkusateelle eikä masentavalle hämäryydelle.
Itse kuulun siihen ihmisryhmään, joka menettää kesällä saavutetun rytmin täysin syksyisin, on koleaa ja pimeää, on muisto vielä kesästä ja valosta, on vitutus.
Herään kesäisin aamulla varhain, ulkona on jo lämmin, keitän kahvia, paahdan leipää ja tarkastan netistä päivän uutiset, ennen tätä olen jo käynyt suihkussa ja pessyt hampaani. Raikkaalle tuoksuen vedän kenkäni jalkaan, lataan laukun mukaan, virnistän peilille ja avaan ulko-oveni, olen matkalla töihin. Kävelymatka kestää 7min juna-asemalle ja matka duuniin 30 min, kerkiän siis hyvin kuunnella iPodilla hyvä musiikkia, ja kello 06.00 aamulla.
Syksyisin ja talvisin se on jotain muuta, herään on pimeää, kahvia on pakko juoda, muuten kaatuisin rappukäytävän liukkaille portaille, ja heräisin vasta keväällä. Pesen hampaani ja tuijotan punaisia tylsistyneitä silmiä peilistä. Laitan partavettä, ihan vain muuten vain. Syön jotain, eilisiä jäämiä, tai sitten juon vain appelsiinimehua suoraan purkista ja röyhtäsen. Isken kengt jalkaan, näytän keskisormea peilille ja avaan oveni, ja tarkastan monesti että takanani sulkeutuva ovi varmasti lukkiutuu kunnolla. Hengitän raitista, mutta koleaa ilmaa, se piristää hiukan, mutta musta asvaltti ja hiekoitushiekan rahina jalkojen alla nitistää fiiliksen. Laitan musiikkia soimaan, päätän kuunnella jotain mikä sopii tähän tilanteeseen hyvin, valitsen Abigorin. Venttaan stogea ja teatraalisin elein hieron käsiäni yhteen, hengitys höyryää. En jaksanut lukea aamulla uutisia netistä, joten ilmaislehtien anti suotaisi samat uutiset varmaankin yhtä hyvin.
Taas ennätysmäärä ihmisiä on sankoin joukoin eronneet kirkosta. Mari Kiviniemi ja Eero Heinäluoma torppaavat kolmen suuren hallituksen. Myytin murtajat ovat saaneet vieraakseeni Yhdysvaltojen presidentin. Mahtavaa, ajattelen, ja huomaan auringon alkavan nousta jossain kaukana.
Taas yksi valvottu yö takana, kaipaan perinteistä rytmiä
